Mielenterveys

Ystävänpäivä vai yksinäisyyden päivä?

Tänään on helmikuun neljästoista. Tai suurelle osalle ystävänpäivä.

 

On ihanaa, että on päivä jolloin muistetaan läheisiä; kumppania, sukulaisia, perhettä tai ystäviä. Kuitenkin ystävänpäivä voi olla jollekin vuoden kipein päivä. Mitä jos ei ole ketään? Kun kaikilla muilla on joku, korostuu oma yksinäisyyden tunne entisestään.

Mä en ole erityisemmin pitänyt ystävänpäivästä sen jälkeen, kun ei oikeasti ollut ketään. Odotin pelolla tätäkin ystävänpäivää, yliviivasin sen oikeastaan kalenterista ja päivän kohdalla luki artisti-Iisaa siteeraten ”Jos se sattuu, niin sen muistaa aina.” Jotten heräisi väärällä jalalla päivään, heräsin sitten molemmilla jaloilla, vaikka ei se nyt oikeasti määräisi mun päivän suuntaa millään tavalla, mut jos varmuuden vuoksi. Somea selatessa jokainen tuntui toivottavan ystävänpäivää, kaupat tarjosivat osta 2 maksa 1 -tarjouksia ja muita tapoja muistaa ystävää tai rakasta.

ystävänpäivä-yksinäisyys

Posti ei tuonut ystävänpäiväkortteja, ja tiesin että myös asuintalossani saattaa asua monta sellaista joka myös jäisi kortitta. Spontaanina ihmisenä joka haluaa ilahduttaa muita, lähdin kauppaan ostamaan kaksi korttia kummallekin talon alaovelle – eipähän jäisi kukaan ilman korttia. Kaupassa ihmiset ostivat kukkia, valitsivat kortteja ja olivat iloisempia kuin yleensä. Se sattui, ei siksi että muiden ilo olisi multa pois, vaan koska tunsin oloni näkymättömäksi ja huomaamattomaksi.

Kotimatkalla kaaduin pyörällä pahasti. Housut meni rikki, polvet oli verillä ja kädet naarmuilla. Tärähdys sattui niin että mua itketti – ja itkinkin, mutten tiedä että kummalle lopulta: sille että sattui vai sille että tunsin oloni oikeasti aivan pohjattoman yksinäiseksi yrittäessäni nousta siitä jäiseltä kadulta eikä kukaan kysynyt sattuiko.

Liimasin alaoville ne kortit, ja hyvät teot ilahduttavat mua, vaikken saisi mitään takaisin. Tai saisin, ainakin hyvän mielen tehdessäni muille hyvää. Kirosin silti ystävänpäivää mielessäni, ihan yhtä kamala se olisi tänäkin vuonna. Mua sattui yhä ranteisiin ja rikkoontuneet lempihousut ärsytti.

Päivä sai kuitenkin käänteen saadessani pari ystävänpäivätoivotusta viestillä, monta kaunista sanaa, sekä yhden erityisen yllätyksellisen lahjan. Silloin tajusin että mun ympärillä on oikeasti myös välittäviä ihmisiä, vaikka välillä tuntuisi että olen aivan yksin. Ehkä se on kuitenkin tärkeintä, että tiedän näiden ihmisten olevan läsnä, vaikkei aina sanoja löytyisi niille hetkille kun menee huonosti.

Ystävyys ei ole itsestäänselvyys, eikä se että sulla on vieressä välittävä kumppani, tai perhe ja sukulaisia. Kaupassa joku totesikin mulle, että vaikka on ihana että on ystävänpäivä, niin sitä pitäisi viettää joka päivä ollen kiitollinen meitä ympäröivistä ihmisistä.

Jos tällaiset päivät tekevät kipeää, niin on hyvä muistaa että olet myös ystävä itsellesi, eikä se ole itsekkyyttä, että päätät ilahduttaa itseäsi tällaisena päivänä jotenkin. En laske itseäni materialistiksi, mutta ostin itselleni lempikukkiani eli vaaleanpunaisia neilikoita, sekä vaaleanpunaisen muumimukin, jota keräilen. On hyvä muistaa myös itseään, sillä jokaisella meistä on väliä, vaikkei kukaan sitä sanoisi ääneen. Olipa se sitten jotakin materialistista tai ei.

ystävänpäivä-blogi

Mä olen myös huomannut että arjessa pienetkin kohtaamiset voi olla tärkeitä. Tuntemattoman hymy voi oikeasti pelastaa päivän tai se että myyjä toivottaa hyvää päivänjatkoa. Se, että tulee nähdyksi ja kuulluksi, on tärkeää ihan jokaiselle. Olenkin yrittänyt kiinnittää siihen huomiota omalta osaltani. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, mutta vaikka se että joskus sanoo jotakin naapurille, tai kuuntelee aidosti läsnä mitä se juttelemaan tullut vanhus haluaa sulle sanoa. Yksinäisyyttä ei näe päällepäin etkä sä voi ulkonäöstä vetää johtopäätöstä kuka on yksinäinen ja kuka ei. Siksi olisikin tärkeää, että huomioidaan toinen toistamme ja pidetään huoli kaikista. Jollekin parikin sanaa voi olla päivän ainoa kontakti, ja siksi tärkeä. Jos ei muuhun kykene, niin hymy, kiitos, tai tervehdyskin voi piristää. Uskon että se hyvä mitä muille tekee, tulee myös jollakin tapaa takaisin.

yksinäinen-ystävänpäivä

”Että jotakin muistaa,

ja jotakin unohtaa,

että hymyilee

lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.”

-Tommy Tabermann

Näiden pohdintojen myötä haluan toivottaa iloista ystävänpäivää jokaiselle!

Muistitko sä läheistäsi jotenkin tänään? Mitä ajatuksia ystävänpäivä sussa herättää?

4 Comments

  • Jenny

    Kiitos tästä postauksesta, tärkeää että tääkin näkökulma tuodaan esiin!

    Ystävänpäivä on ollut mullekin ajoittain tosi vaikea päivä, koska oon ollut niin yksinäinen. Oon katsellut somesta kaveriporukoiden ystävänpäiväkuvia ja miettinyt miksi mä en mahdu kenenkään porukkaan, enkä oo kenellekään se tärkein.

    Nykyään ystävänpäivä ja muut juhlapyhät milloin tyypillisesti ollaan kavereiden kesken (esim. juhannus) sujuu ihan hyvällä fiiliksellä, koska oma kaveritilanne on parantunut huomattavasti. Silti edelleen näinä päivinä nousee surullisia tunteita pintaan ja sellaisten ihmisten kohtalot mietityttävät, keillä ei ole edes sitä välittävää perhettä ympärillä. Välillä tulee myös vastaan niitä tilanteita kun huomaan pitäväni jotain ihmissuhdetta yksinäni yllä. Ehdottelen yhteistä tekemistä ja kyselen kuulumisia samaan aikaan kun toinen osoittaa vastavuoroisuutta maksimissaan kerran puolessa vuodessa. Näissä oon oppinut onneksi pitämään paremmin pintani ja annankin nykyään tällaisen yksipuolisen ”ystävyyden” vain hiipua hiljalleen pois.

    Nykyäänkin tutustuisin mielelläni uusiin ihmisiin, koska arjessa on välillä yksinäistä. Monet porukat ovat kuitenkin niin tiiviitä ja sisäänpäin kääntyneitä, että niihin tuntuu lähes mahdottomalta päästä sisään. Nykyään elämästä löytyy kuitenkin onneksi myös sitä aitoa ystävyyttä ja oonkin nyt kuluneiden päivien aikana kertonut kaikille tärkeimmille ihmisille, miten paljon he mulle merkitsevät.

    Sä vaikutat Enni upealta tyypiltä ja olisikin kiva tutustua sun kanssa paremmin! Joka tapauksessa virtuaalinen ystävänpäivähalaus sulle näin pari päivää myöhässä 🙂

    • Enni

      Pahoittelut että vastaan näin kamalan myöhässä! Ikävä kuulla että ystävänpäivä on ollut myös sulle joskus kipeä päivä, mutta kiva kuulla jos sulla on nykyisin enemmän kavereita. 🙂 Se on kyllä karu fakta, että joillakin tosiaan ei ole edes sitä perhettä. Siksi mä koen että oliskin tärkeä olla kaikille tuntemattomillekin ystävällinen arjessa, ja kuten tekstissä mainitsin, vaikka kuunnella mitä sillä vanhuksella, tai kenellä tahansa on sanottavaa, jos se tulee sulle juttelemaan.

      Yksipuolinen ystävyys on toki ikävää, ja sellaisten ystävyyssuhteiden kohdalla onkin ehkä hyvä miettiä antaako se enemmän vaiko vie. Mä itse syyllistyn hieman ystävyyssuhteissa tällaiseen, joka johtuu siitä, että en aina jaksa pitää yhteyttä ihmisiin, mutta kerron kyllä sen aina ystävilleni. Sitten jos otan yhteyttä, tai vastaan viesteihin, niin pyrin kyllä vastaamaan niin että toinen osapuoli tuntee tulleensa kohdatuksi. Jos joku ei kykene jaksamisen puitteissa vastaamaan aina viesteihin, tai tosiaan pitämään yhteyttä, niin olisi kyllä kiva että siitä mainitsee toiselle ettei tule sellainen fiilis että toinen olisi välinpitämätön, mistä ainakaan omalla kohdallani ei ole kyse. Sitten on toki asia erikseen ne ihmiset, joilla ei ole mitään tällaista niukan yhteydenpidon takana, ja sellaiset ystävyyssuhteet onkin varmaan sellainen, joihin ei kannata nähdä vaivaa, jos itse tekee kaiken työn ylläpitääkseen ystävyyttä.

      Kiva kuulla että sun elämään kuuluu myös aitoa ystävyyttä, ja että olet kertonut myös olevasi heistä kiitollinen, kehut piristävät varmasti aina. 🙂 Suomalaiset tuntuu olevan vähän sellaista kansaa, jolle kehujen antaminen ja välittämisen näyttäminen on vaikeaa, mutta mun mielestä sen opettelu tekee kaikille hyvää.

      Kiitos kovasti, sä vaikutat myös tosi mukavalta, sydämelliseltä ja aidolta ihmiseltä. Mustakin olisi kiva tutustua enemmän, mutta kuten yllä mainitsin, olen tosi huono pitämään yhteyttä edes lähimpiin ystäviini, joka harmittaa aivan valtavasti. Toivon että se asia muuttuu sitten kun saan lisää voimavaroja. 🙂 Seuraillaan kuitenkin toisiamme somessa ja toki voi aina viestiä laittaa jos tulee jotakin mistä haluaa jutella. <3 Sullekin virtuaalihalaus, näin pari viikkoa myöhässä, heh. 😀 <3

  • Sini

    Ystävänpäivä on aina pääpiirteissään ollut minulle tosi mieluisa päivä, mutta koen silloin yleensä myös alakuloisuutta sen takia, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät silloin oikeasti saa mitään muistamisia keneltäkään, ei edes viestiä. Tuo sun idea ostaa kaksi korttia alaoville oli aivan ihana ja varmasti piristi monen päivää! ♥ Hyvää ystävänpäivää sulle hieman myöhässä!

    • Enni

      Kiva kuulla, että sulle ystävänpäivä on mieluisa. <3 Sain itse asiassa tempauksestani henkilökohtaisen kiitoskortin ovelleni, joka piristi aivan valtavasti, mutta itsessään hyvän tekeminenkin sai hyvän mielen. Kuten tässä kiitoskortissa henkilö mainitsi, lisää tällaisia kerrostalon arkeen, ja olen samaa mieltä. 🙂 Hyvää ystävänpäivää sullekin, näin pari viikkoa myöhässä... 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.