Lifestyle

Totuus Instagram-kuvien takaa

Bongasin Sinin blogista hauskan idean kertoa behind the scenes-tarinoita Instagram-kuvien takaa. Vaikka ymmärtää että some on suurimmaksi osaksi siloteltua sisältöä, unohtuu kuitenkin yllättävän helposti että totuus kuvien takana voi olla jotakin ihan muuta kuin miltä sitten lopputulos näyttää.

PicsArt_04-02-01.08.47

Tämä kuva on parin vuoden takaa juhannukselta. Mulla on äidin mekko lainassa, joka on kiinnitetty takaa pyykkipojilla, sekä jalassa räikeän punaiset Hai-saappaat, mutta kumpikin on taidokkaasti piilossa, heh. Seesteisestä ilmeestä huolimatta tuo paikka oli niin täynnä hyttysiä, että kuvia oli pakko vaan räpsiä äkkiä niin paljon kun ehtii tai oltaisiin varmaan oikeasti tultu syödyksi elävältä. // Toinen kuva on makrokuva mehiläisestä. Onnistunutta kuvaa ennen juoksin tuhat kertaa kiljuen näitä karkuun, pelkään kuollakseni kaikkia mehiläisiä, ampiaisia, sun muita. Sain porukoiden naapurit huvittuneiksi tällä kiljumisjuoksemisella ja yksi taisi huikatakin jotain. Lopulta yksi mehiläisistä humaltui kukista niin että sain hyvän kuvan ja sydämentykytysten johdattelemana pääsin vihdoin lähtemään sisälle, todeten etten varmasti ikinä tee samaa enää toiste.

PicsArt_04-02-01.10.00

Kuvauslokaatiot! Kuinkakohan monet kuvat on todellisuudessa otettu jossakin ihan muualla kuin mitä näyttää…? Tämä on sohvapöydältä, jonka paperinippujen ja kirjojen keskeltä raivasin pienen tilan tälle kuvalle. Vasemmalla oleva kukka oli mulla kädessä ja yritin saada sen reunustamaan kauniisti kuvaa. Näytin kuulemma niin hassulta että olisi pitänyt saada kuvaan behind the sceneskin… // Toisen kuvan kuvanottohetkellä reväytin jalkani tosi pahasti, sillä maasto oli pehmeää ja pettikin jotenkin alta tehdessäni liikkeitä kuvia varten. Olisi myös _oikeasti_ pitänyt lämmitellä. Reväytin pahasti takareiteni, ja muutaman päivän päästä olisi joukkuevoimisteluesitys, jota en varmana oman hölmöilyn takia peruisi vaikka kipu oli paha. Äkkiä tulehduskipulääkekuuri ja Voltarenia jalkaan. Näytöksen vedin todellakin tekohymyllä sillä jalka oli järjettömän kipeä ja loppuspagaatista oli pakko lähteä ennen aikojaan pois. Revähdyksestä kesti lopulta toipua melkein puoli vuotta, joten olikohan se sitten todella tämän arvoista…Tämän jälkeen muistan todellakin lämmitellä.

PicsArt_04-02-01.07.47

Ensimmäinen kuva oli kivasta paikasta luontopolun varrella, mutta kävellessäni eteenpäin, huomasin että jos olisin itse ollut toisella puolella kuvaa, ei kuvassa oleva sieni olisi suoraan kasvojen vieressä. En viitsinyt enää kuvan tähden palata takaisinkaan. Itse sienet olivat siis jo valmiiksi kuvassa, mutta ”leikkasin” ne myöhemmin irti oikealta paikaltaan ja siirsin toiselle puolelle puuta. Photoshop… // Toinen oli kauniilta alueelta jostakin Itä-Suomesta, jonne pysähdyttiin katsomaan jotakin nähtävyyttä metsän keskelle. Sinne piti tarpoa jonkin matkaa, ja alue oli täynnä jotakin isoja ötököitä jotka pyörivät koko ajan ympärillä. Pikkuveli huitoi pään ympärillä oksalla jotta karkottaisi ötökät ja minä otin äkkiä tämän kuvan. Sen jälkeen juostiinkin aika pikavauhtia takaisin autolle. En tiedä mitä nämä ötökät olivat, jotain jättikokoisia paarmoja ehkä, mutta se oli kauhea kokemus.

PicsArt_04-02-01.11.34

Tätä kuvaa varten olin kaivertanut kurpitsaa tuntikausia, ja meinasin jättää homman väliin monesti. Kuvion leikkaamisessa ei ollut ongelmaa, mutta sisältöä oli melkein mahdoton kaivertaa pois ilman että käytti voimaa niin paljon että lihaksiin sattui ja lusikka hiersi kättä. Pidin tätä parvekkeella sen valmistuttua ja eniten ärsyttää lopulta se että tämä oli jo homeessa seuraavana aamuna, vaikka olin huuhtanut sen jollakin aineseokselle, jolla sen olisi pitänyt säilyä. Joskus syksyllä porukat ehdottavat vieläkin kaivertaisinko heille kurpitsan, mutta tämän jälkeen totean myös, että ei enää ikinä. Kuvasta tuli kuitenkin lopulta ihan kiva, onneksi. // Toisessa kuvassa ollaan ajamassa jossakin keskellä ei yhtään mitään. Mä olin ajamassa ja päätin pysähtyä pieneen poukamaan ottamaan kuvan, koska en ollut varmaan ikinä nähnyt pitkää tietä niin siistillä alueella, ja vielä just sateen jälkeen raikkaan luonnon ympäröimänä. Kaukolaukaisin auton päälle ja ei muuta kuin itse kuviin. Tie oli tyhjä eikä sillä kulkenut kuin satunnaisia ohikulkevia autoja, paitsi tietenkin just nyt kun päätin ottaa kuvia. Sain varmasti kummastuneita katseita pitkästä kännykän kaukolaukaisintelineestä joka oli auton katolla sekä itsestäni yrittäessäni olla jotenkin luontevasti siinä sitten yksin kameran edessä.

2 Comments

  • Sini

    Haha ihan mahtavia tarinoita, joita ei pelkästään kuvista todellakaan huomaisi! Näitä on niin mielenkiintoista lukea, joten tosi kiva että säkin teit tän postauksen ♥

    • Enni

      Heh, kiitos 😁 Nää on kyllä kivoja luettavia muiden blogeista ja sullakin oli tästä hauska postaus! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.