• Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Ystävänpäivä vai yksinäisyyden päivä?

    Tänään on helmikuun neljästoista. Tai suurelle osalle ystävänpäivä.   On ihanaa, että on päivä jolloin muistetaan läheisiä; kumppania, sukulaisia, perhettä tai ystäviä. Kuitenkin ystävänpäivä voi olla jollekin vuoden kipein päivä. Mitä jos ei ole ketään? Kun kaikilla muilla on joku, korostuu oma yksinäisyyden tunne entisestään. Mä en ole erityisemmin pitänyt ystävänpäivästä sen jälkeen, kun ei oikeasti ollut ketään. Odotin pelolla tätäkin ystävänpäivää, yliviivasin sen oikeastaan kalenterista ja päivän kohdalla luki artisti-Iisaa siteeraten ”Jos se sattuu, niin sen muistaa aina.” Jotten heräisi väärällä jalalla päivään, heräsin sitten molemmilla jaloilla, vaikka ei se nyt oikeasti määräisi mun päivän suuntaa millään tavalla, mut jos varmuuden vuoksi. Somea selatessa jokainen tuntui toivottavan ystävänpäivää, kaupat…

  • Kirjat,  Mielenterveys,  Yhteistyöt

    Tuuma-kustannus | kirja avuksi yksinäisyyteen

    *Kirja saatu Tuuma-kustannukselta Yksinäisyys -tehtäväkirja avuksesi Sain Tuuma-kustannukselta luettavaksi uutuuskirjan Yksinäisyys – tehtäväkirja avuksesi. Kirja pohjautuu HelsinkiMission Näkemys-hankkeeseen, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Kirja on toteutettu yhdessä Ari Marjovuon, Jenny Julkusen sekä Maria Rakkolaisen kanssa, ja he kaikki työskentelevät HelsinkiMissiossa erilaisin ammattinimikkein. Kirjoitin joku aika sitten omasta yksinäisyyden kokemuksestani, ja voitte käydä halutessanne lukemassa sen täältä. Oma yksinäisyyteni puhkesi masennuksesta, ja paheni kun erosin pitkästä parisuhteesta. Yksinäisyyden tunne on kamala. Ei ole ketään kelle jakaa asioita. Tuntuu välillä kipeältä kävellä yksin ajatustensa kanssa ulkona, kun huomaat vain iloisia pareja käsi kädessä ja nauravia ystäväjoukkoja. Sinulla ei ole ketään, jonka kanssa tehdä niin. Yksinäisyyden tunne on kipeä, ehkä häpeällinenkin asia, joka kaventaa elämänlaatua.…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Ajatuksia yksinäisyydestä

    Makaan yksin sängyssä, joka on yhtä leveä kuin mitä itse olen pitkä, tuijotan valkoista kattoa. Hiljaisuus humisee ja tuntuu että minun ympärilläni on 36 neliötä tyhjyyttä. Kuin hengittäisin tyhjyyttä. Kuin sisälläni ammottaisi pohjaton tyhjyys. On huonekalut, kaikki kauniit koriste-esineet, ikkunasta avautuu kaunis maisema puiden latvojen korkeuteen. On kivoja harrastuksia ja perhe. Kaikki on hyvin, muttei silti kuitenkaan ole. Mikään edellämainituista ei korvaisi sitä faktaa, että olen yksin. Aivan pohjattoman yksin, ja yksinäinen. Kaikella tapaa olen aivan kuten muutkin. En erotu ihmispaljoudessa joukosta, kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Olen ulkoapäin katsottuna aivan kuten muutkin, minähän hymyilen ja näytän iloiselta. Mutta se mitä ihminen kätkee sisäänsä, voi olla joskus muutakin kuin se…