• Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Kun tekisi vain mieli pistää hanskat tiskiin

    Istun bussissa ja tuijotan ilmansaasteiden peittämien ikkunoiden läpi sen verran kun siitä näkee. Kevät jäi puolitiehen, mutta ei nyt varsinaisesti enää talvikaan ole. Kadut ovat loskaisia ja hiekkaisia, ja hypin lumesta sulaneiden vesilammikoiden ylitse. Tuntuu että tänään voisin pistää hanskat tiskiin. Miten terapiakin tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömältä vuorelta, että junnaan jossakin puolivälissä, matkalla huipulle ja sitä huippua on nyt äärettömän vaikea nähdä jostakin sakean sumupeitteen alta. Kevät on yleensä ollut aikaa, jolloin saa uutta energiaa ja inspiraatiota vähän kaikkeen. On se nytkin ollut, mutta korona tuntuu painostavan takaa-alalla. Minulla on oikeasti vähän – tai aika paljonkin – ikävä aikaa ennen sitä, vaikka on se pistänyt asioita perspektiiviinkin. Mutta monet kivat…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Itsemurhien ehkäisypäivä – toivoa vaikean tilanteen keskelle

    Tänään 10.9 vietetään Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Koska mielenterveys ja kyseinen aihe yleisesti ottaenkin on asia joka ehdottomasti ansaitsee oman postauksensa, ajattelin että kirjoitan siitä tänäkin vuonna ajatuksiani. Itsemurhaa yrittävä tai siihen päätyvä ihminen saatetaan nähdä itsekkäänä, välinpitämättömänä ja aihe herättää monenlaisen tunteiden kirjon. On tutkittu että ihminen ei itsetuhoisella hetkellä ajattele rationaalisesti – eihän itsensä tappaminen ole se mihin evolutiivisesti ihmisen elämä perustuu – hengissä säilymiseen. Ihminen pyrkii luonnostaan kauemmas kivusta ja lähemmäs hyvää oloa. Näen että itsemurha on täten myös teko, jonka pyrkimys on päästä kauemmas kivusta ja kohti oletettua helpotusta tai hyvää oloa. En tiedä olenko pohjimmiltani koskaan itse halunnut tekoni hetkellä oikeasti kuolla sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan…

  • Mielenterveys

    Diagnooseista huolimatta minä – ihminen

    Mustaa valkoisella. ”Pitkäaikaissairas” luen paperista, jonka posti juuri lähetti. Se on sana jonka painan mielestäni mielelläni pois. Termin käyttö herättää synkän ja toivottoman mielikuvan itsestäni ja saa kysymään, sitäkö olen. Tai sitäkö vain olen. Lisäisin mielelläni perään myös lauseen ”muttei toivoton tapaus”. Ja sen perään vielä ”kuitenkin myös kaikkea muutakin kuin sitä”. Menoni ulottuvat pitkälti paikkoihin, jossa minut tyypitetään erilaisten diagnoosien kautta. Se on raskasta, olla leima otsassa kulkeva. Välillä ajatus ahdistaa niin paljon että ajattelen ihan konkreettisesti kulkevani leima otsassa, josta muut automaattisesti tekevät ennakkokäsityksensä. Ne tuskin aina ovat positiivisia. Haluaisin kuitenkin niistäkin huolimatta olla myös minä, ihminen. Paljon kaikkea muutakin kuin diagnooseja, mutta siitä puolesta kuitenkaan harvoin saan mahdollisuuden kertoa.…