• Mielenterveys

    Ahdistus – mukana hiipivä kanssakulkija

    Kun aina ahdistaa. Herään pakokauhuun ja puristavaan tunteeseen rintakehällä, vaikken ole nähnyt painajaista. En saa kiinni miksi taas herään tuohon tuttuun mukana hiipivään kanssakulkijaan – ahdistukseen. Tarkistan yöpöydän valkeasta kellosta digitaalisesti piirtyvän kellonajan, joka ei kauhun sekaisissa tunteissa näytä aikaa, johon olin asettanut herätyksen. Se näyttää että heräsin taas pari tuntia liian aikaisin. Ahdistukseen. Joskus kysyttäessä kuinka suuren osan ajasta ahdistus valtaa mieleni, on helpompi vastata kuinka suuri osa ei kulu ahdistuksen vallitessa. Kysyttäessä taas mitkä asiat aiheuttavat ahdistusta, on helpompi vastata mitkä asiat eivät ahdista. Jos päivässä tunti kuluu ilman ahdistusta, se on luksusta. Se yksi tunti. En uskalla silloin edes ajatella että vau. Nautin vaan vallitsevasta hetkestä ihan jokaisella…