• Mielenterveys

    Terapiapäiväkirja | ”Olen riittävä juuri näin”

    En keksinyt parempaakaan otsikkoa, mutta ajattelin tehdä blogiin uuden postaussarjan. Lukuisen yksityisviestien myötä tiedän, kuinka suuri vertaistuen tarve olisi juurikin epävakauden (sekä myös traumataustan) kanssa kamppaileville. Diagnoosiin liitetään häpeää ja kyllä, itsekin häpeän diagnoosia aivan valtavan paljon. Koen silti että minua ei haittaa puhua julkisesti aiheesta (triggeröimättä), jakaa erilaisia apukeinoja sekä vaikkapa ajatuksia joita terapia herättää. Terapiapäiväkirja onkin oiva tapa niputtaa tämä kaikki yhden postaussarjan alle. Olen käynyt läpi niin monta hoitopaikkaa, että olen mennyt niissä itsekin jo sekaisin. Oli turhauttavaa, kun en tiennyt mikä minulla oli ja pompoteltiin paikasta toiseen. Jälkeenpäin tarkasteltuna kaikki oli tosin melko selvää, mutta onneksi psykiatria kehittyy ajan myötä. Lopulta kun kaikki kiteytyi epävakauden ja…

  • Mielenterveys

    Epävakaa persoonallisuushäiriö

    Epävakaata persoonallisuushäiriötä koskeva blogipostaukseni on ollut koko blogihistorian ehdottomasti luetuin aihe, joka on myös saanut eniten henkilökohtaista kiitosta. Se lämmittää mieltä, mutta päästyäni siihen suunnattuun hoitomalliin / terapiaan, on tietomääräni kasvanut valtavasti sitten viime postauksen. Vastaanottamieni viestien perusteella epävakaus edelleen tietynlainen leima otsassa, tai asia josta tiedetään oikeasti aivan liian vähän. Papereissa maininta epävakaa muuttaa radikaalisti sitä kuinka tulee kohdatuksi, ja diagnoosi tuntuu kulkevan mukana vaikka menisi näyttämään murtunutta jalkaansa. Myöskin vertaistukea on hirveän vähän löydettävissä esimerkiksi netistä. EPÄVAKAA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ – MIKÄ SE ON Lyhyesti alkuun: Persoonallisuus tarkoittaa ihmisille tyypillisiä, suhteellisen pysyviä tapoja toimia, tuntea ja käyttäytyä. Se kehittyy meille jo lapsuudessa. Kun jotkin persoonallisuuden piirteet alkavat muodostua ylivoimaisen vallitseviksi…

  • Mielenterveys

    Diagnooseista huolimatta minä – ihminen

    Mustaa valkoisella. ”Pitkäaikaissairas” luen paperista, jonka posti juuri lähetti. Se on sana jonka painan mielestäni mielelläni pois. Termin käyttö herättää synkän ja toivottoman mielikuvan itsestäni ja saa kysymään, sitäkö olen. Tai sitäkö vain olen. Lisäisin mielelläni perään myös lauseen ”muttei toivoton tapaus”. Ja sen perään vielä ”kuitenkin myös kaikkea muutakin kuin sitä”. Menoni ulottuvat pitkälti paikkoihin, jossa minut tyypitetään erilaisten diagnoosien kautta. Se on raskasta, olla leima otsassa kulkeva. Välillä ajatus ahdistaa niin paljon että ajattelen ihan konkreettisesti kulkevani leima otsassa, josta muut automaattisesti tekevät ennakkokäsityksensä. Ne tuskin aina ovat positiivisia. Haluaisin kuitenkin niistäkin huolimatta olla myös minä, ihminen. Paljon kaikkea muutakin kuin diagnooseja, mutta siitä puolesta kuitenkaan harvoin saan mahdollisuuden kertoa.…