• Mielenterveys,  Puheenaiheet,  Terveys & Hyvinvointi

    Suomiko hyvinvointivaltio?

    Päättöarvosanani yhteiskuntaopista oli 10, mutta myönnettäköön että en varmasti tiedä paljoakaan politiikasta. Seuraan aktiivisesti uutisista mitä on meneillään ja oman elämän kautta näen ne asiat, jotka juuri minua koskettavat. Kannanotot asioihin eivät yleensä ole blogini aiheita, mutta tämä asia on mielestäni kuitenkin niin tärkeä, että vaatii muutaman sanan myös tänne, vaikka samoilla vanhoilla aiheilla jatkossa pääpiirteittäin jatketaankin. Pohjustuksena… Törmäsin tänään uutiseen, jossa terveyspalvelut ovat romuttumassa muun muassa lääkäripulan takia. Vuodenvaihteessa tilanne kosketti itseäni, kun jouduin odottamaan lähemmäs pari kuukautta että saan ajan pitkittyneen flunssan takia lääkärille, mutta pitkän odottelun jälkeen aika ei ollut edes omalle terveyskeskukselle. Aikoja ei yksinkertaisesti ollut. Syy ei ole työntekijöiden, mutta neuvottomuus ja käsien nostaminen pystyyn…

  • Tyyli

    Mitä haluat kertoa muille ulkonäölläsi?

    En tiedä mistä tämä aihe lähti alunperin päässäni kehkeytymään, mutta ajattelin tässä postauksessa puhua ulkonäöstä ja pukeutumisesta. Ehkä otsikon kysymys on myös hieman ajatusten herättelyä teille; mitä itse haluat kertoa vaatteillasi ja ulkonäölläsi muille? Oletus on että jokaisella vastaantulijalla on vaatteet päällä. Teemme sadasosaakin nopeampia päätelmiä tiedostamattakin vastaantulevista ihmisistä muun muassa sen perusteella kuinka he ovat pukeutuneet. Nämä päätelmät eivät välttämättä ole absoluuttinen totuus, ja ne pohjautuvat aiempiin elämänkokemuksiimme. Luomme myös helposti stereotyyppisiä oletuksia ihmisistä. Kun tuo pukeutuu noin, se on varmasti sellainen. Vaatteet voivat yhdistää. Ne voivat herättää sisäisen intuition että henkilö on samankaltainen – tai sitten ajatuksen että tuo ihminen on varmasti aivan päinvastainen kuin mitä itse on.…

  • Mielenterveys

    Ajatuksia yksinäisyydestä

    Makaan yksin sängyssä, joka on yhtä leveä kuin mitä itse olen pitkä, tuijotan valkoista kattoa. Hiljaisuus humisee ja tuntuu että minun ympärilläni on 36 neliötä tyhjyyttä. Kuin hengittäisin tyhjyyttä. Kuin sisälläni ammottaisi pohjaton tyhjyys. On huonekalut, kaikki kauniit koriste-esineet, ikkunasta avautuu kaunis maisema puiden latvojen korkeuteen. On kivoja harrastuksia ja perhe. Kaikki on hyvin, muttei silti kuitenkaan ole. Mikään edellämainituista ei korvaisi sitä faktaa, että olen yksin. Aivan pohjattoman yksin, ja yksinäinen. Kaikella tapaa olen aivan kuten muutkin. En erotu ihmispaljoudessa joukosta, kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Olen ulkoapäin katsottuna aivan kuten muutkin, minähän hymyilen ja näytän iloiselta. Mutta se mitä ihminen kätkee sisäänsä, voi olla joskus muutakin kuin se…

  • Lifestyle

    Miten mun vappu meni?

    Iloista vappua ja toukokuun ekaa päivää kaikille! 🙂 Mun vappu meni rennoissa meiningeissä käyden kaupungilla pariinkin otteeseen ensin perheen ja sitten kaverin kanssa, ja ulkoiluttaen ensimmäistä kertaa myös ylioppilaslakkia valmistumisen jälkeen. Sitä todella kantoi ylpeydellä kun tiesi millaisen työn takana sen lakin hankkiminen oli! Viime vappu kului muuttopuuhissa ja en ehtinyt ollenkaan käydä kaupungilla vappuhulinoissa, joten tänä vuonna oli kiva kun pääsin myös katselemaan kaupungin menoa ja vilskettä. Sain myös yllättävän kommentin tuntemattomalta mieheltä, joka tuli juttelemaan mulle. Kannoin järkkäriä kaulassa, ja mies sanoi mulle että et ehkä nyt usko tätä, mutta tuo kamera ja sen kuvat ovat mittaamattomia aarteita sitten kun olet kuusikymppinen. Ne sanat pistivät mut miettimään asioita.…

  • Mielenterveys

    Miltä masennus tuntuu?

    Oli elämä, ennen masennusta, ja sen jälkeen. Masennus tuntuu päämäärättömältä rämpimiseltä suossa keskellä synkkää, pimeää metsää. Huudat apua, mutta kukaan ei kuule. Olet yksin. Niin pohjattoman yksin. On vain kanssakulkijasi masennus ja ahdistus. Ei ole enää muuta kuin synkkä masennuspeitto, johon kietoutua. Se alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. On ahdistus joka puristaa keuhkosi kasaan ja rintakehäsi lyttyyn. Hengitys vaikeutuu ja olet pakokauhun vallassa. Olet kuin suljettuna pieneen laatikkoon, mutta poispääsyä ei ole. Tai ahdettuna nurkkaan. Ei ole tilaa liikkua. Kuljette käsikädessä masennuksen kanssa ja tunnet kuinka se vähitellen imee kaiken ilon elämästäsi. Positiivisesta ihmisestä tulee pessimisti. Vähitellen värit katoavat maailmasta. Värillisestä tulee harmaata, ja sitten lopulta suorastaan mustaa. Mikään mikä…

  • Terveys & Hyvinvointi

    Mistä unelmoin juuri nyt?

    Melkeinpä tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin blogiini 10 unelmaa-postauksen, ja ajattelin että voisi olla hauska keräillä aina välillä tänne blogiinkin ajatuksia, mistä unelmoin milloinkin. Viime postauksen unelmat olivat aika isoja unelmia, lähinnä sellaisia haaveita, jotka eivät välttämättä edes koskaan tule toteutumaan. Tällä kertaa ajattelin listata tämän hetken unelmani, jotka ovat kaikki ihan saavutettavissa ja realistisia, ja se tuntuu lohduttavalle. En haaveile kuusta taivaalla tai lottovoitosta, vaan ihan tavallisista asioista, joista osa on toteutettavissa vaikka ihan heti. Tässä ovat mun tämän hetken unelmani: Unelmoin että… …olisi oma puutarha parvekkeella. Kasvattaisin chiliä, tomaattia, salaattia ja mansikoita. …kirjoittaisin kirjan, sekä siitä että saan kirjoittaa mahdollisimman paljon päiväkirjaa ja kehittyä kirjoittajana …voisin matkustella mahdollisimman paljon…

  • Lifestyle

    Sunnuntaifiiliksiä

    On sunnuntai. Ulkona on -15 astetta, joten saa kai jäädä hyvällä omatunnolla viettämään rentoa sunnuntaipäivää sisälle. Aurinko paistaa. Taivaalta putoaa pieniä lumihiutaleita, jotka näyttävät pikemminkin ainakin sadaltatuhannelta putoavalta jääkristallilta, auringonsäteiden osuessa niihin. Koko asunto täyttyy valosta pitkästä aikaa. Olen onnellinen. Sitäkin pitkästä aikaa. Olen onnellinen ja kiitollinen elämästä. Tämä talvi on tuntunut kestävän ikuisuuden. Joskus päivät ovat tuntuneet loputtomalta rämpimiseltä, on tuntunut ettei tämä talvi oikeasti lopu koskaan. Kaamosmasennus ei jättänyt rauhaan, ei tänäkään vuonna. Nyt kuitenkin huomaan vähitellen päivien pidentyvän, ja aurinkokin näyttäytyy vähän useammin. Kevääseen on vielä aikaa, mutta ehkä se sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Odotan kovasti kevättä. Odotan sulaa maata, pientareilta nousevia pieniä kukkasia, ruohoa, vihreitä…