• Mielenterveys

    Ahdistus – mukana hiipivä kanssakulkija

    Kun aina ahdistaa. Herään pakokauhuun ja puristavaan tunteeseen rintakehällä, vaikken ole nähnyt painajaista. En saa kiinni miksi taas herään tuohon tuttuun mukana hiipivään kanssakulkijaan – ahdistukseen. Tarkistan yöpöydän valkeasta kellosta digitaalisesti piirtyvän kellonajan, joka ei kauhun sekaisissa tunteissa näytä aikaa, johon olin asettanut herätyksen. Se näyttää että heräsin taas pari tuntia liian aikaisin. Ahdistukseen. Joskus kysyttäessä kuinka suuren osan ajasta ahdistus valtaa mieleni, on helpompi vastata kuinka suuri osa ei kulu ahdistuksen vallitessa. Kysyttäessä taas mitkä asiat aiheuttavat ahdistusta, on helpompi vastata mitkä asiat eivät ahdista. Jos päivässä tunti kuluu ilman ahdistusta, se on luksusta. Se yksi tunti. En uskalla silloin edes ajatella että vau. Nautin vaan vallitsevasta hetkestä ihan jokaisella…

  • Mielenterveys

    Ei mennyt mikään ihan niinkuin luultiin ja toivottiin

    Keksiessäni otsikkoa tälle postaukselle, alkoi soida päässäni tuo Don Huonojen kappale. Minulla on kumma tapa että pääni alkaa soittaa minulle useinkin kappaleita jotka sopivat sen hetkiseen mielentilaan. Etenkin ne ovat ne jotkut tietyt kohdat lyriikoissa jotka sopivat siihen hetkeen. Olen monesti sanonut, että joskus musiikki puhuu silloin kun et itse löydä sanoja. Joskus on helpointa vaan siteerata kappaletta, sillä lyriikat puhuvat puolestasi. Olen ollut viikon hiljainen blogin puolella. On tuntunut monesti, että jotain pitäisi sanoa, mutta tekstikenttä ammottaa tyhjyyttään eikä kuviakaan ole. Tai edes pyytää anteeksi sitä etten ole ollut täällä aktiivinen. On tullut jonkinlainen someahdistus. Instagramiin olen sen sijaan jotakin päivitellyt silloin tällöin. Teksti on helppo rajata lyhyeksi ja…