Terveys & Hyvinvointi

Mun absolutismi – miksi en juo?

Tipaton tammikuu on oiva syy nostaa tämä vanha postaus esille, sillä se on hukkunut ajan myötä muiden postausten joukkoon ja absolutismi aiheena kiinnostaa aina kovasti ihmisiä.

absolutismi blogi

Absolutismi

Olen itse absolutisti, ja viimeksi join alkoholia varmaankin viisi tai kuusi vuotta sitten. Mulla on ollut jotenkin koko elämäni ajan jollakin tasolla jonkilainen inho alkoholia kohtaan, ja päätin jo varmaankin seiskaluokalla että olen ”isona” absolutisti.

Kun täytin kahdeksantoista, vietin kuitenkin synttärijuhlia baarissa. Tilasin ystäväni perässä jonkun siiderin aivan niistä asioista tietämättömänä, ja kun alkoholi alkoi vaikuttaa veressä, tunsin samalla kuinka järkyttävä ahdistus valtasi mun kehon. Mun oletus oli, että se toisi rennon fiiliksen niin kuin ihmiset sanoivat sen tekevän. Lähdin kuitenkin bussilla kotiin jo ennen kahtatoista sinä iltana. Kotimatkalla baarin musiikki soi vielä korvissa, mutta ylle laskeutunut hiljaisuus tuntui rauhoittavalle. Ajattelin että ihmiset hypettävät ihan turhaan sitä kun pääsee baariin sitten 18-vuotiaana ja saa laillisesti ostaa alkoholia.

Ajauduin myös myöhemmin ystäväporukkaan, jonka ainoa yhdistävä tekijä oli baareissa ravaaminen. Join, mutta nuo illat päättyivät aina valtavaan ahdistukseen. Sosiaalinen paine sai mut aina juomaan. Mun mielestä on kuitenkin rohkeutta pystyä kieltäytymään juomisesta vaikka kaikki muut kannustaisivatkin siinä ympärillä, ja sitä mä en itse osannut. Pistin myöhemmin välit poikki koko ystäväporukkaan. Kadun etten tehnyt sitä aiemmin. Yksinäisyyden pelossa pidin kuitenkin heistä kiinni, vaikka tosiystävyyteen kuuluu mielestäni myös se, että osataan olla selvinpäinkin. Jos ja kun minulta useinkin absolutismiin liittyen kysytään, olenko aina ollut juomatta, on vastaus siis että en ole. Kai se omalla kohdalla piti kokea, ennen kuin voi todeta että en tarvitse alkoholia. Päätös ei tapahtunut seinään, ja aluksi join, mutta harvemmin. Lopulta se jäi kokonaan pois.

Absolutismi – muutakin kuin pelkkä päätös

Absolutismi ei ole mulle vain pelkkä päätös vaan myös ehkä enemmänkin elämäntapa, joka tuo mukanaan monta muuta asiaa. Koen että esimerkiksi baarit ovat mun osalta nähty. Mä en saa niistä mitään irti, enkä siksi käy baareissa. Olen alkoholin suhteen omalla kohdallani aika ehdoton, eli en juo alkoholia tippaakaan. Alkumaljoista kieltäydyn aina ja teki tiukkaa kun piti flunssassa ottaa alkoholipitoista yskänlääkettä. Jälkimmäinen tuntui pahalle sen takia että joudun luopumaan omasta periaatteestani ja päätöksestäni, mutta toisaalta myönnän että joskus voisi vähän löyhentää omaa ehdottomuutta esimerkiksi tällaisissa tilanteissa.

Juominen on kuitenkin ihan jokaisen oma päätös. En nosta itseäni jalustalle sen takia että mä en juo. Juomattomuus on kuitenkin sellainen piirre, jota mä itse arvostan ihmisessä. Se tuntuu olevan sen verran harvinaista, että jos löytyy toinen absolutisti niin usein syntyy sen myötä jo jonkinlainen henkinen yhteys. Mulla on kuitenkin myös kavereita jotka juo, joten se ei ole missään tapauksessa mikään este vaikkapa ystävyydelle.

Ihmisten suhtautuminen absolutismiin

On ikävää, jos omaa juomattomuutta pitää alkaa selitellä perinpohajaisesti, eikä riitä se että sanon ”ei kiitos”. Törmään välillä tilanteisiin, jossa alkoholista kieltäytyessäni saan kuulla sanat ”kai sä nyt edes maistaa voit!”. Jos kerron etten juo, on musta rasittavaa että sitä aletaan tuputtamaan. Jos en juo, se tarkoittaa etten juo. Yleisesti ottaen ihmiset kuitenkin suhtautuvat yleensä raittiuteen hyvin, jotkut kehuvat ja jotkut ihmettelevät, mutta sanovat että se on kuitenkin arvostettava päätös. Joskus multa myös saatetaan kysyä että onhan ok jos mun seurassa juo ja sellaiset kysymykset ovat musta ystävällistä huomioonottamista.

Absolutismi herättää myös joissakin ihmisissä ennakkoluuloja. Oletuksena on, että olen jotenkin hirveän tylsä jos en juo. Erilaisissa juhlissa tai iltaa viettäessä mulla on kuitenkin ilman alkoholia vähintäänkin yhtä hauskaa kun niillä jotka juo. Osaan olla sosiaalinen tai toteuttaa spontaaneita ideoita ilman rohkaisuryyppyä.

absolutismi kokemuksia

Miksi en juo?

Myös syyt absolutismille kiinnostavat usein ihmisiä. Mulla on oikeastaan monta syytä miksen juo. Ihan lähtien siitä, että alkoholi maistuu kamalalle, vaikka siihen olisi sekoitettu mitä tahansa muita makuaineita. Alkoholi maistuu aina kuitenkin pistävästi sieltä joukosta ja usein alkoholittomat versiot maistuvat paremmalle. Alkoholiin ja etenkin sihen yhdistettyyn baari-iltaan saa kulumaan myös tosi isoja rahasummia. Jos joku haluaa käyttää siihen rahansa niin go for it. Omalla kohdallani on kuitenkin monta muuta itselle tärkeää asiaa, johon pistää rahansa.

Arvostan myös terveyttä, ja se on myös yksi syy juomattomuudelle. Haluan elää terveellisesti ja alkoholi on ristiriidassa sen kanssa mun elämässä, vaikka se olisikin vain kohtuukäyttöä. Alkoholi ei myöskään tuo mulle mitään muuta kuin huonon fiiliksen, joten miksi siis hankkia itselleen tieten tahtoen paha olo? Alkoholi ei mun kohdalla rentouta tai tee musta yhtään sen sosiaalisempaa.

Alkoholi myös muuttaa ihmistä. On sitä mietitty yleisestikin tekeekö alkoholi ihmisestä pohjimmiltaan sen mikä oikeasti on, mutta mä koen itse että ei. Humalatila ainakin viimeistään muuttaa ihmistä: ehkä estottomuus poistuu, arvointikyky heikkenee ja kontrolli saattaa pettää – alkoholi sumentaa aivotoiminnan ja tulee toimittua niin että myöhemmin kaduttaa. Elämässäni on ollut lukuisia kohtaamisia, jossa yöllä lähetellään älyttömiä känniviestejä, ja sitten aamulla pyydellään anteeksi ja kadutaan. Arvostan ihmisissä aitoutta ja mielestäni oikea aitous syntyy sellaisista kohtaamisista, jossa esimerkiksi rentoutuminen hankitaan jollakin muulla tapaa kuin alkoholilla.

Abolutismi yhdistetään usein myös jotenkin automaattisesti uskonnollisuuteen. Mä en itse ota sen enempää kantaa tässä postauksessa uskonko ja mihin uskon, mutta omat syyt ei liity millään tavalla sellaiseen.

Haluan myös keskittyä elämässäni sellaisiin asioihin, jotka oikeasti ovat mulle tärkeitä. Alkoholi ei kuulu mun elämän tärkeisiin asioihin, pärjään hyvin ilmankin. Haluan elämäni aikana myös kokea asioita, mutta selvin päin ja niin että niistä muistaa myöhemminkin jotakin. Pohjimmiltani olen rauhaa rakastava ihminen, jolle kelpaa hyvin koti-illatkin ja rauhallinen elämäntyyli. Pilkkuun asti jossakin viilettäminen ahdistaa.

Ainakaan tällä hetkellä, mulla ei löydy yhtään syytä miksi käyttäisin, tai alkaisin käyttää taas alkoholia. Ja vielä tarkennukseksi: tekstin ei ollut tarkoitus olla mikään syyllistävä saarna alkoholista, vaan omia ajatuksia liittyen alkoholin käyttöön sekä omaan juomattomuuteen. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut tästä postauksesta mieltään 🙂

Mitä ajatuksia teillä on alkoholin juomiseen liittyen?

2 Comments

  • Nimetön

    Olen ihan samaa mieltä, että ihmiset hypettävät turhaan sitä kun pääsee 18-vuotiaana baariin. Itse kyllä odotin pääseväni, mutta kun pääsi ei se ollut mitenkään sen odotuksen arvoista. Itse juon todella vähän, valkoviini on melkein ainut mikä on hyvää.

    • Enni

      Niin, se tuntuu välillä olevan se tärkein virstanpylväs joka 18-vuotiaana saavutetaan. Nuorten keskuudessa baariin pääseminen tuntuu olevan se siistein juttu joka pitää kokea kun tulee täysi-ikäiseksi. Eikä siinä mitään pahaa, mutta helposti juominen voi alkaa muuttua päihtymishakuiseksi, ja baarireissuista tulee joka viikonloppuisia päännollaajia. Ei munkaan ensimmäinen baarireissu ollut mitenkään positiivisella tavalla mieleenjäävä, koska ei siinä ollut oikeasti mitään siistiä. Mä koen että mun kohdalla täysi alkoholittomuus on paras vaihtoehto. Mukava kuitenkin jos ihmisten joukosta löytyy myös sellaisia jotka joko ei juo ollenkaan, tai juo todellakin kohtuudella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.