Lifestyle,  Mielenterveys

Entä jos kohti parempaa? | puhelinkuvia

Ajattelin pitkästä aikaa tulla jakamaan puhelinkuvia. Nykyisin oon huomannut että ainakin tosi moni tili jota Instagramissa seuraan, on alkanut myös jakamaan enemmän ihan kännykällä otettuja kuvia, joka on musta kiva juttu. Se tekee somesta tietyllä tapaa rennomman, mutta onhan puhelinkuvien laatukin kehittynyt valtavasti tässä vuosien varrella. Iso asia mitä aina kaamoksen tullen itse pohtii onkin se että millä kuvansa ottaa, kun järkkärillä kuvaaminen pitää ajoittaa tiettyyn aikaan ja keinovalossa kuvista tulee helposti keltaisen sävyisiä. Etenkin jos arjen rytmittämistä miettii niin blogi on ollut suuressa roolissa pitämään yllä sitä että jotain tekee, joten siten myös kuvilla on ollut iso merkitys, koska haluaa panostaa laatuun.

päiväkirja-tuunaus-blogi

Nyt ollaan jo aika pitkällä syksyssä, ja vitsit oon vähän varuillani innoissaan siitä, että vielä ei ole mitään kauheampaa kaamosmasennusta iskenyt. Se on ollut joka vuoden riesa, mutta vuodessa on ehtinyt tapahtua valtavasti asioita edesauttamaan ettei sitä tulisi. Suurin on varmaan ihan vaan hyväksyminen, ja ettei kaikin voimin pinnistele sitä vastaan. Jos se tulee niin on tullakseen. Toisaalta voi kuitenkin yrittää tehdä jaksamisensa mukaan asioita sen eteen että voisi hyvin. Sopivasti siis sitä että pistää itsensä liikkeelle, mutta kuitenkin lepääkin. Vähän sellaista tasapainottelua ja harjoittelua kultaisen keskitien löytämiseksi.

Luonnossa on ainakin ollut upeita värejä ja koska kännykän kamerasta löysi vihdoin asetuksia jolla saa myös kännykkäkuvista onnistuneempia (näin kahden vuoden käytön jälkeen…), oonkin kuvannut tosiaan paljon kännykällä. Se kun kulkee aina mukana. Luovat jutut ja luonnossa liikkuminen onkin ollut iso juttu mihin on keskittynyt jos tarvitsee nollata ajatuksia. Koska myös päiväkirjaa tulee kirjoitettua joka päivä, halusin tuunata kantta kivemmaksi. Mulla ei ollut mitään visiota millainen kannesta tulee, mutta lopulta päädyin vaan leikkaamaan lehdestä ensin värejä ja sitten kuvia ja tekstejä, jotka liimasin paikoilleen. Se on vähän tuollainen sekasotku, mutta itse tekeminen oli rentouttavaa ja ainakin siinä on syviä värejä joita rakastan.

PicsArt_10-06-06.05.33

Liikunta on myös tuonut iloa, ja koronan takia ajattelin etten tosiaan mihinkään harrastuksiin ilmoittaudu tänä syksynä kun tilanne on niin epävakaa. Pääosin siis se on koostunut luonnossa liikkumisesta ja kotona treenailusta. Kun palauttaa mieleen vanhoja treeniliikkeitä niin baletista, tanssista kuin joukkuevoimistelustakin, saa niitä kaikkia harjoiteltua ihan kotonakin. Oon pitkään vihannut oikeastaan liikuntaa kotona (jollei lenkkeilyä lasketa) syömishäiriövuosien takia, mutta sen ilon on onneksi löytänyt kuitenkin vuosien jälkeen. Pysähdyinkin yksi hetki sen ajatuksen äärelle, että miksi liikun. Koska kysymys herätti niin monta ajatusta, ajattelin tehdä siitä postauksen, tai ylipäätään liikunnan ilon löytämisestä senkin jälkeen kun ei sitä usko enää koskaan löytävänsä.

ruska-syksy-blogi

Ja luonto – se on todellakin asia joka saa tuntemaan olevansa elossa. Vaikka samaa reittiä kiertäisi sata kertaa, se on silti joka kerta erilainen ja mun on hyvin vaikea kyllästyä johonkin kivaan tuttuun reittiin. Toisaalta uusissa paikoissa käyminen on myös virkistävää, eikä aina tarvitse mennä edes kovin kauas. Tuo oikeanpuoleinenkin paikka löytyi pienen ajomatkan päästä ja näytti maisemiltaan sille että sitä olisi ollut jossakin kaukanakin.

forsman-vihreä-tee-blogi

Teehetket kuuluu myös arkirutiineihin, mutta usein sitä tulee juotua samoja luottoteitä aina aamuin ja illoin. Äiti oli kuitenkin ostanut tuota yllä näkyvää Forsmanin teetä ja pitkästä aikaa tuli maistettua jotakin ihan uutta makua! Jossakin vaiheessa testailin paljon eri teitä ja aina vanhan loputtua ostin jotakin uutta makua. (Se tosin päättyi siihen kun olin jo kahlannut sitten lopulta kaikki lähikauppojen maut läpi, mutta ehkä nyt on jo ehtinyt tulla taas uusia maisteltavia…) Tämä kyseinen teelajitelma oli kyllä parasta teetä mitä hetkeen oon maistanut! Ihania uusia makuja, ja laadukasta teetä. ♥

Ja tuohon Rupi Kaurin sitaattiin tekstin päättäen, tässä sitä elää, kaikesta huolimatta mitä on ollut. Koronatilanne aiheuttaa oman epävarmuutensa kaiken muun päälle, mutta kuten ystävän kanssa yksi päivä todettiin, ehkä isoimpia saavutuksia tähän mennessä on että tässä sitä edelleen kuitenkin on olemassa. Ja se on iso saavutus. Elämä on edelleen joka päivä uuden opettelua ja samojen asioiden toistamista, mutta uskon että se ei sitä jankkaamista ikuisuuksiin ole. On myös pyydetty useaan otteeseen, että tekisin postausta aiheeseen liittyen (miten epävakauden kanssa voi oppia elämään), ja se onkin työn alla, eli jossakin vaiheessa kunhan jaksamista on niin sellainen postaus on varmasti tulossa.

4 Comments

  • Jenny

    Olipa kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa, ja ihanaa että oot löytänyt liikunnan ilon kotonakin! Ja vautsi nuo syksyiset maisemakuvat ? Pitää yrittää itsekin ehtiä kuvailemaan ruskaa, ennen kuin se on muisto vain.

    • Enni

      Kiitos, kiva kuulla ❤️ Täälläpäin parhain ruska-aika alkaa olla jo takana, mutta ehkä sitä vielä muutamia kuvia ehtii itsekin ottaa vielä jos oikeaan paikkaan sattuu. 🙂 Toivotaan että säkin ehdit vielä kuvailla, nyt on kyllä ollut valtavan upeat värit luonnossa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.