• Puheenaiheet

    Ammattirooli ja blogi – mahdoton yhdistelmä?

    Olen itkenyt ja nauranut. Päätynyt tutoriksi ja tutorleirille keskelle Joutsan metsiä. Kuunnellut sumuisten maisemien ohi vilahtaessa kajareista soivaa Arttu Wiskaria ja jutellut ruokapöydässä Moskovan valoista. Lukenut lakitekstejä, stressannut tenttejä ja tiennyt olevani askeleen lähempänä unelmia. Ollut hirveän väsynyt, mutta silti älyttömän kiitollinen. Koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta ihan uusi elämäntilanne on vaatinut sopeutumista. Ekat viikot painuin valehtelematta suoraan nukkumaan päästessäni kotiin. Vähitellen on alkanut muodostua kuitenkin rutiineja, joihin mahtuu taas vähitellen niitä tuttuja ja turvallisiakin asioita. En olisi koskaan ajatellut pääseväni tähän pisteeseen. Vaikka se oli kaukainen tavoite, ajattelin ettei kovinkaan realistinen sellainen. Hypätä yhtäkkiä taas koulumaailmaan ja jaksaakin opiskella. Oli spontaani päätös hakea kouluun, mutta se tuntui siinä…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Kun tekisi vain mieli pistää hanskat tiskiin

    Istun bussissa ja tuijotan ilmansaasteiden peittämien ikkunoiden läpi sen verran kun siitä näkee. Kevät jäi puolitiehen, mutta ei nyt varsinaisesti enää talvikaan ole. Kadut ovat loskaisia ja hiekkaisia, ja hypin lumesta sulaneiden vesilammikoiden ylitse. Tuntuu että tänään voisin pistää hanskat tiskiin. Miten terapiakin tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömältä vuorelta, että junnaan jossakin puolivälissä, matkalla huipulle ja sitä huippua on nyt äärettömän vaikea nähdä jostakin sakean sumupeitteen alta. Kevät on yleensä ollut aikaa, jolloin saa uutta energiaa ja inspiraatiota vähän kaikkeen. On se nytkin ollut, mutta korona tuntuu painostavan takaa-alalla. Minulla on oikeasti vähän – tai aika paljonkin – ikävä aikaa ennen sitä, vaikka on se pistänyt asioita perspektiiviinkin. Mutta monet kivat…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Itsemurhien ehkäisypäivä – toivoa vaikean tilanteen keskelle

      Tänään 10.9 vietetään Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Koska mielenterveys ja kyseinen aihe yleisesti ottaenkin on asia joka ehdottomasti ansaitsee oman postauksensa, ajattelin että kirjoitan siitä tänäkin vuonna ajatuksiani. Itsemurhaa yrittävä tai siihen päätyvä ihminen saatetaan nähdä itsekkäänä, välinpitämättömänä ja aihe herättää monenlaisen tunteiden kirjon. On tutkittu että ihminen ei itsetuhoisella hetkellä ajattele rationaalisesti – eihän itsensä tappaminen ole se mihin evolutiivisesti ihmisen elämä perustuu – hengissä säilymiseen. Ihminen pyrkii luonnostaan kauemmas kivusta ja lähemmäs hyvää oloa. Näen että itsemurha on täten myös teko, jonka pyrkimys on päästä kauemmas kivusta ja kohti oletettua helpotusta tai hyvää oloa. En tiedä olenko pohjimmiltani koskaan itse halunnut tekoni hetkellä oikeasti kuolla sanan varsinaisessa merkityksessä,…

  • Puheenaiheet

    Omat nettisivut – kannattavaa vai ei?

    Mä olen elämäni aikana blogannut kahdella blogialustalla: Bloggerissa sekä WordPressissä kolmella alustalla (Wordrpess.org = maksullinen alusta, WordPress.com = ilmainen alusta ja Stoorilla blogatessa WordPressin versio jossa mahdollisia toimintoja oli hieman typistetty). Maksullisella blogialustalla omine nettisivuineen oon blogannut nyt melkein vuoden ja ajattelin tulla kertomaan onko se ollut mun mielestä lopulta kannattavaa. Me Stoorilla saatiin ilmoitus portaalin lopetuksesta aika puskista, ja tulihan siinä vähän kiire miettiä mitä sitten. Monet pohtivat uutta portaalia, toiset päättivät jatkaa Instablogina, jotkut siirtyivät Bloggeriin ja osa taisi oman nettisivunkin tehdä. Mä itse päädyin viimeiseen näistä syistä: Uusi portaali tarkoittaisi ehkä enemmän näkyvyyttä, mutta kuitenkin samaa uhkaa kuin viimeksikin ettei se ollut täysin pysyvää. Uuden portaalin kanssa…

  • sateenkaari vesisateen jälkeen
    Puheenaiheet

    Ainoa pysyvä asia on muutos

    Kukaan meistä ei odottanut koronaa, ja se vaikutti jokaiseen varmasti jollakin tapaa. Alun vallitsevan tunnemylläkän jälkeen tilalle astui kuitenkin oma masennusjakso, ehkä elämäni pahin sellainen. Uutisessa julkaistujen itsemurhalukujen ja ruuhkautuneiden kriisipuhelinlinjojen perusteella en ollut varmastikaan ainoa jonka korona ajoi syviin vesiin. Kun oma mieli on pitänyt itselle karanteenia jo aika pitkään, vietiin pois tänä keväänä melkeinpä kaikki se, joka yritti pitää palasia edes jotenkin kasassa. Arki alkoi kuitenkin vähitellen sekoittua mitäänsanomattomiksi päiviksi, joista jokainen tuntui vain edellisen toisingolta. Kesä on ehkä vuodenajoista se, jolle ainakin itse luon eniten odotuksia. Tänäkin vuonna olin kaiken harmauden keskellä ehtinyt haaveilla kesän vapaudesta taas pitkän talven jälkeen. Ajattelin että korona ehtisi kyllä sitä ennen…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Suomiko hyvinvointivaltio?

    Päättöarvosanani yhteiskuntaopista oli 10, mutta myönnettäköön että en varmasti tiedä paljoakaan politiikasta. Seuraan aktiivisesti uutisista mitä on meneillään ja oman elämän kautta näen ne asiat, jotka juuri minua koskettavat. Kannanotot asioihin eivät yleensä ole blogini aiheita, mutta tämä asia on mielestäni kuitenkin niin tärkeä, että vaatii muutaman sanan myös tänne, vaikka samoilla vanhoilla aiheilla jatkossa pääpiirteittäin jatketaankin. Pohjustuksena… Törmäsin tänään uutiseen, jossa terveyspalvelut ovat romuttumassa muun muassa lääkäripulan takia. Vuodenvaihteessa tilanne kosketti itseäni, kun jouduin odottamaan lähemmäs pari kuukautta että saan ajan pitkittyneen flunssan takia lääkärille, mutta pitkän odottelun jälkeen aika ei ollut edes omalle terveyskeskukselle. Aikoja ei yksinkertaisesti ollut. Syy ei ole työntekijöiden, mutta neuvottomuus ja käsien nostaminen pystyyn…

  • Mielenterveys,  Puheenaiheet

    Ystävänpäivä vai yksinäisyyden päivä?

    Tänään on helmikuun neljästoista. Tai suurelle osalle ystävänpäivä. On ihanaa, että on päivä jolloin muistetaan läheisiä; kumppania, sukulaisia, perhettä tai ystäviä. Kuitenkin ystävänpäivä voi olla jollekin vuoden kipein päivä. Mitä jos ei ole ketään? Kun kaikilla muilla on joku, korostuu oma yksinäisyyden tunne entisestään. Mä en ole erityisemmin pitänyt ystävänpäivästä sen jälkeen, kun ei oikeasti ollut ketään. Odotin pelolla tätäkin ystävänpäivää, yliviivasin sen oikeastaan kalenterista ja päivän kohdalla luki artisti-Iisaa siteeraten ”Jos se sattuu, niin sen muistaa aina.” Jotten heräisi väärällä jalalla päivään, heräsin sitten molemmilla jaloilla, vaikka ei se nyt oikeasti määräisi mun päivän suuntaa millään tavalla, mut jos varmuuden vuoksi. Somea selatessa jokainen tuntui toivottavan ystävänpäivää, kaupat tarjosivat…