Mielenterveys

Ahdistus – mukana hiipivä kanssakulkija

Kun aina ahdistaa. Herään pakokauhuun ja puristavaan tunteeseen rintakehällä, vaikken ole nähnyt painajaista. En saa kiinni miksi taas herään tuohon tuttuun mukana hiipivään kanssakulkijaan – ahdistukseen. Tarkistan yöpöydän valkeasta kellosta digitaalisesti piirtyvän kellonajan, joka ei kauhun sekaisissa tunteissa näytä aikaa, johon olin asettanut herätyksen. Se näyttää että heräsin taas pari tuntia liian aikaisin.

Ahdistukseen.

Joskus kysyttäessä kuinka suuren osan ajasta ahdistus valtaa mieleni, on helpompi vastata kuinka suuri osa ei kulu ahdistuksen vallitessa. Kysyttäessä taas mitkä asiat aiheuttavat ahdistusta, on helpompi vastata mitkä asiat eivät ahdista. Jos päivässä tunti kuluu ilman ahdistusta, se on luksusta. Se yksi tunti. En uskalla silloin edes ajatella että vau. Nautin vaan vallitsevasta hetkestä ihan jokaisella solulla jolla kykenen sen hetken elämään.

DSCF8854

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö- ja paniikkihäiriö-diagnoosi vuosia sitten olivat helpotus, sillä ymmärsin ahdistustani aavistuksen paremmin. Korostan edelleen ajatusta, että diagnooseista huolimatta ihminen ei ole yhtä kuin diagnoosinsa, mutta joskus ne voivat kuitenkin olla helpotus itselle. Ymmärtäessäni että se mitä tunsin, ei ollut normaali olotila, vaan jotakin jota voisi kyetä hallitsemaan ja lieventämään.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa, että normaalin ahdistuksen sijaan elämässä vallitsevat jatkuvasti itsepäiset ja pinttyneet huolet, murheet ja pelot. Ahdistus ei ole tunne mistä pitäisi päästä kokonaan irti, sillä se kuuluu luonnollisena osana jokaisen elämää ja jokainen kokee ajoittain ahdistuksen tunteita. Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on kuitenkin tilanteeseen nähden liiallista, pitkäkestoista tai alkaa haitata arkielämää. Huomasin kai itse sen niin että ahdistus jäi usein ikään kuin päälle – se ei poistunut vaikka sinänsä mitään järkevää uhkaa ei ollut, johon ahdistus olisi ollutkin luonnollinen reaktio. Elämää alkoivat hallita yleensä ”mitä jos”-sanoin alkavat itsepäiset ajatukset. Se ei aina ollut niin kiva yhdistelmä jo valmiiksi mielikuvitukselliselle luonteelleni. Arkea alkoivat hallita jatkuvat piinaavat ajatukset, jolloin pelkäsin milloin mitäkin, liittyipä se sitten terveyteen, ihmissuhteisiin, raha-asioihin, siihen että jotain pahaa tapahtuisi tai oikeastaan ihan mihin vaan. Päällä oli jatkuvasti pakokauhu, että jotakin aivan hirveää tulee tapahtumaan.

Joskus kasautuneista huolista ja murheista kehittyi oravanpyörä joka laukaisi hirveitä paniikkikohtauksia, useimmiten paikoissa jossa vähiten halusin kohtauksen yllättävän. Paniikin huipun vallitessa ympäristö sumenee niin että tuntuu kuin sen näkisi hyvin kapea-alaisesti – looginen ja järkevä ajattelukyky katoaa. Sydämentykytykset, vapina, hengenahdistus, tunne että tukehdun tai pyörryn. Vaikka tiedän nyt, että erilaiset fyysiset oireet paniikkikohtauksen aikana liittyvät itse kohtaukseen, ja että minä en voi kuolla, pyörtyä tai tulla hulluksi kohtauksen aikana, on kohtaus aina yhtä hirveä. Tiedän kuitenkin että se menee ohi. Eniten pelkäsin kohtausten aikana että pyörtyisin. Helpotti kuitenkin kovasti fakta, että paniikin vallitessa kehon verenpaine nousee, ja jos pyörtyisin, vaatisi se että verenpaine laskisi – eli käytännössä ahdistuksen huipussa niin ei kävisi ja minä en pyörry.

Vaikka olenkin saanut ahdistuksen ja paniikin hallintaan erilaisia apukeinoja vuosien saatossa, on se osa elämää vieläkin, mutta tieto siitä ettei se tule olemaan osa sitä ehkä ikuisesti ja että sitä voidaan hoitaa, on helpottava ajatus. Apua saa ja pitääkin hakea, jos ahdistus alkaa muodostaa elämästä päänsisäisen vankilan.

Kuvaaja: Henri Valkeinen

Uuvun edelleen lähes mitättömästä, sillä jatkuva huoli ja ahdistus ovat kuluttavia tunteita. Mutta mikä tahansa mikä voisi edesauttaa sitä, että saisi luotua edes välillä itselleen rauhallisen ympäristön ja sisäisen turvallisuuden tunteen, auttaa hetkeksi keräämään voimia. Mitkä ovat sinulle turvallisia asioita, joita voisit lisätä ympärillesi ahdistuksen hetkinä?

Koska ahdistus on tunne, joka heijastuu niin vahvasti myös kehoon, löytyvät ainakin mun omat turvalliset asiat kehollisten kokemusten ja aistien kautta. Yleensä se on äidin vanhan roosan värisen pehmeän villapuseron pukeminen päälle tai vilttiin kietoutuminen, lämmin teekupillinen jotakin teetä joka muistuttaa jostakin turvallisesta hetkestä, sekä vaikka eteerinen öljy tai hyväntuoksuinen saippuapala. Joskus musiikki – meren kohina tai yksi biisi jonka sanoista en ymmärrä yhtäkään (Sigur Ros – Svefn-g-englar), ehkä siksi se onkin turvallinen sillä se ei muistuta mistään tai sanat eivät kerro minulle mitään tarinaa. Joskus se on sileän kauniinvärisen kiven sively käsissä, joskus pieni piikkipallo. Painopeitto kehon päällä tai lämmin kauratyyny. Rentoutus- tai mindfulness-harjoitus joka saa hetkeksi ajatuksia muualle (yleensä sellainen joka ei keskity kehon tuntemuksiin, koska tuollaisella hetkellä en ainakaan halua voimistaa tietoisuuttani kehon ahdistavista reaktioista).

Joskus vain se, että hyväksyn tänään olevan tällainen päivä eikä tänään tarvitsekaan enempään kyetä. Myös sen muistuttaminen itselle, että jos päässäni pyörivä ahdistuksen aihe alkaa sanoin ”mitä jos”, on silloin aika rauhoittua ja keskeyttää oravanpyörä järjellä, ennen kuin jäljellä on lopulta vain tunne. Kylmä suihku tai jääpala kädellä eivät ole itseäni koskaan auttaneet, sillä kylmä vesi on itsessään jo vastenmielinen ajatus. Kuitenkin tämän hyödyntäminen niin, että kastelen jalkoja reisistä alaspäin jonkin aikaa kylmällä suihkulla, on ollut keino joka auttaa – ei niin vastenmielinen sellainen. Se saa hetkeksi ajatukset keskittymään vain kylmään veteen, saattaa hetkeksi saada hengityksen salpautumaan, mutta suihkun jälkeen tulee tilalle nopeasti rentoutunut, lämmin ja levollinen tunne. Toistamalla tämän aina kun huomaan että ahdistuksen tunne alkaa voimistua, saa sen joskus pysäytettyä hyvissä ajoin.

Tämä postaus oli samalla muistutus itselleni että kaikki on hyvin, hengitä – sekä ehkä samalla muistutus myös sinulle. Kaikki on hyvin. ♥

4 Comments

  • Redeliina

    Olipa kerrassaan loistava kirjoitus ahdistuksesta! Itselläni on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joten tämä teksti oli minulle erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen!
    Kiitos mahtavasta postauksesta 🙂

    • Enni

      Kiitos kivasta kommentista, tällainen palaute saa aina hyvälle mielelle! 🙂 Mukava myös jos tekstistä oli hyötyä. <3

  • Helzu

    Postauksesi perusteella olet löytänyt hyviä ja yksilöllisiä apukeinoja ahdistusoireiden lievittämiseen. Niin kuin kuvasit, ei keinojen tarvitse olla mitään extra ihmeellistä, jokainen löytää tapansa ja keinonsa. Kylmän veden hyödyntäminen toimii moneen muuhunkin asiaan, kuten viiltelyn ehkäisyyn joillakin, ja sinä olet löytänyt siitä avun ahdistuksen lievittämiseen. Hyvä ja hyvin henkilökohtainen postaus. Kiitos, kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi.

    • Enni

      Kiitos kommentista, kiva kuulla positiivista palautetta! Tosiaankin, jokaisella toimivat omat henkilökohtaiset keinot ahdistuksen hallinnassa. Kylmä vesi voi hyvinkin toimia myös viiltelyn ehkäisyssä, joten se oli hyvä lisäys, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.